Intohimoa ja tuuria! -luento

 

20161028_104753_hdr

Hän ottaa silmälasinsa pois päästään, jotta ei näkisi kenelle puhuu. Kansainvälistä mainetta niittänyt elokuvaohjaaja Jukka Kärkkäinen on vierailulla Mediakylpylässä ja kertoo ensimmäiseksi pajanuorille olevansa ujo!

Miten voi ohjata dokumenttielokuvia jos on ujo? Miten voi esiintyä kansainvälisillä foorumeilla, kertoa itsesään ja elokuvallisista pyrkimyksistään elokuvien rahoittajille, jos on ujo? Vastaus on, että onneksi dokumenttielokuvan käsikirjoittaminen on mahdollista. On järkevää laittaa papereille suuntaviivoja ja suunnitelmia dokumentaarisen elokuvan tarinan etenemisestä tai siitä mitä siinä mahdollisesti tulee tapahtumaan. Näin tuottajat, kuvaajat, äänittäjät ym. työntekijät sekä rahoittajat saavat paremmin käsityksen, mitä ohjaaja suunnittelee. Tätä mieltä Jukka Kärkkäinenkin on. Hän haluaa painottaa myös, että oikean elämän suhteen ei aina suinkaan voi tietää mitä tuleman pitää: käsikirjoitus siis voi ja saa muuttua matkan varrella. Toinen asia mitä Kärkkäinen kehottaa tekemään on kuvaamisen aloittaminen niin varhaisessa vaiheessa kuin se suinkin on mahdollista. Kuvatun materiaalin avulla pystyy myös konkreettisesti näyttämään minkälaista dokumentaarista elokuvaa olet tekemässä.

Jukka Kärkkäinen kertoo kaiken tekemisen olleen hänelle aluksi haastavaa, sillä hän ujosteli kaikkia ihmisiä ja etenkin työryhmän jäseniä, jotka olivat hänestä paljon taitavampia kuin hän itse. Ensimmäistä elokuvaansa tehdessään Kärkkäinen oli haastatellut kahta veljestä, jotka olivat hänen elokuvansa päähenkilöiltä. Veljekset olivat vastanneet hänen kysymyksiinsä aina vain kyllä tai ei. Ja siitähän ei tullut yhtään mitään, sillä Jukka ei halunnut omia kysymyksiään elokuvaansa. Tässä tilanteessa hän tajusi, että hänen oli satava veljekset puhumaan jotenkin enemmän, sillä juuri heidän kertomastaan syntyisi elokuvan tarina. Mutta haastattelutilanteessa Kärkkäisen lapulle kirjoitettujen kysymysten määrä väheni ja väheni vääjäämättä, kunnes ne loppuivat kokonaan. Ohjaaja muistelee, että sitten alkoi noin seitsemän minuutin pituinen sietämätön hiljaisuus. Kunnes kuvaaja ja äänittäjä alkoivat rykiä laitteidensa takaa, että miksi ei mitään tapahtunut. Tuossa tilanteessa Kärkkäinen tunsi vajoavansa lattian läpi. – Kunnes – henkilöt alkoivat vihdoin puhua! He puhuivatkin pitkään ja materiaalista tuli todella hienoa. Se, että uskaltaa itse ohjatessaan odottaa, odottaa ja odottaa ja antaa henkilöiden olla ja puhua, vasta kun on sanottavaa, on sittemmin ollut Kärkkäisen työmetodi. Kärkkäinen työskentelee Mouka Film elokuvatuotantoyhtiölle, mutta tekee töitä myös osa-aikaisena trukkikuskina, sillä elokuvan tekeminen ei elätä häntä ympärivuoden. Kuten ei monia muitakaan elokuva-alalla työskenteleviä. Useimmilla on myös muita ammatteja.

Mediakylpylässä ohjaajavieraillun aikaan saimme katsoa muutamia otteita Kärkkäisen elokuvista sekä tietysti unohtumattoman ihanan seurantadokumentin nimeltään Kovasikajuttu. Dokumenttielokuva kertoo Pertti Kurikan nimipäivät – nimisen punk -bändin noususta maailman maineeseen. Poikkeuksellisen bändistä tekee se, että kaikki sen jäsenet ovat kehitysvammaisia. Kärkkäinen oli nähnyt uutisen kyseisestä bändistä ja Lyhty-ry nimisestä organisaatiosta, jossa aikuiset kehitysvammaiset käyvät päivittäin töissä ja jossa mm. bändin jäsenet olivat oppineet soittamaan. Elokuvan tapahtumat sijoittuvatkin osittain Lyhty ry tiloihin, mutta myös mm. bändin Euroopan kiertueelle Saksaan.

Kärkkäinen on taitava itseironiaa käyttävä henkilö ja kertoo ” vakavalla naamalla” monta hauskaa yksityiskohtaa elokuviensa tekemisestä sekä mm. sen, kun hän oli kysynyt ensimmäistä kertaa kuvaaja kollegansa, sittemmin myös ohjajaa kollegaansa JP Passia mukaan tekemään bändistä elokuvaa. Kaverukset olivat istuneet elokuvafestivaaleilla kahvikupin ääressä näytösten välissä. Kärkkäisen kysymyksen jälkeen Passi oli ensin kieltäytynyt jyrkästi. Kunnes hetken mietittyään olikin todennut, että totta kai lähden! Yhdessä tekemisen tiellä Jukka-Pekka Kärkkäinen ja JP Passi edelleen ovat. Kärkkäinen paljastaa, että Pertti Kurikan nimipäivän muusikoista on tulossa toinenkin elokuva, joka kertoo siitä miten bändin ja siihen kuuluvien miesten taival jatkuu. Tuskin maltan odottaa ensi-iltaa! Se ajoittunee ensi-kevääseen aikaisintaan.

Kärkkäinen haluaa kannustaa Mediakylpylän nuoria tekemiseen. Elokuvien tekeminen vaatii aina uskoa itseensä ja omiin visioihin sekä tietysti tekemisen intohimoa. Tekeminen opettaa. Sen myötä oikeiden työkavereiden löytäminen helpottuu, mutta lisäksi kaivataan myös aimo annos tuuria. Kärkkäisellä on ollut näitä kaikkia ja hän sanoo Mediakylpylän pajanuorille, että jos hän kerran osaa tehdä elokuvia, niin kaikki muutkin osaavat! Allekirjoittaneen mielestä kouluttautuminen on tärkeää myös elokuva-alalla, ellei aivan välttämätöntä nykyään, mutta toki Kärkkäisen mainitsemia asioita intohomoa ja tuuriakin tarvitaan kosolti!

 

Teksti: Elina Kivihalme

Kuva: Valentina Kuula

About the author: Elina Kivihalme

Leave a Reply

Your email address will not be published.