Saimme tehtävänannoksi tehdä lyhytelokuvan aiheesta “Hetki Lyö”.
Ensimmäisenä kokoonnuimme ja aloimme ideoimaan pohjaa meidän projektin käsikirjoitukselle, josta muodostui myös kuvakäsikirjoitus.
Elokuvaan valitsimme aiheeksi siirtymisen elämän ja kuoleman välisen rajan yli. Siinä luotiin eri osapuolien tunnereaktioita siirtymisestä. Oli tarkoitus tuoda esille ahdistusta, pelkoa ja surua, sekä lopuksi helpotusta kohdattuaan kuoleman.
Kävimme etsimässä kuvauspaikan ja otimme testiotoksia valotusta varten.
Seuraavaksi valitsimme ryhmästämme näyttelijät, asettelimme lavasteet ja valot. Kuvauspaikkana toimi liikuntasali. Liikuntasalissa oli runsaasti tilaa ja saimme valaistukselle suotuisan asetelman. Apuna kuvauksissa käytimme esimerkiksi gimbaalia ja laatikkoa, jossa oli pyörät. Tämä varmisti tasaisenen liikkeen kuvassa. Kuvasimme kohtaukset ilman ääntä.
Näytteleminen oli yllättävän vaikeaa, koska tunteiden esille tuominen oli haastavaa. Ääninäyttelyssä jokainen kävi erikseen nauhoittamassa omat osuutensa.
Valaistusta säädettiin huolella. Haimme synkkää valaistusta, jossa näkyy vain henkilöhahmot ja kuolinvuode. Halusimme, että koko tausta on musta ja laitoimme valot niin, että pystymme maskaamaan ne sieltä pois. Yritimme tuoda esille tyhjyyttä ja yksinäisyyttä.
Kuvauksien jälkeen ryhdyimme leikkaamaan otoksia. Kun video oli leikattu, kävimme nauhoittamassa ääniraidan elokuvaan. Äänitykseen käytetttii zoomia ja haulikkomikkiä. Yksi ryhmäläisistä sävelsi taustamusiikin suoraan leikatun videon päälle. Koska näyttelijöiden äänet nauhoitettiin jälkikäteen, ne piti erikseen sovittaa kuvamateriaaliin. Haasteena oli saada äänet kuulostamaan uskottavilta.
Editointi vaiheessa pitkin ja vaikein prosessi oli valojen maskaaminen. Maskaamisella pystyimme poistamaan kuvasta alueita, joita emme halunneet lopulliseen elokuvaan.
Mielestämme onnistuimme tuomaan elokuvassa esille haluamamme tunnelman ja tarinan.
Opimme, että äänet kannattaa äänittää kuvaustilanteessa.
🙂
Työryhmä:
Joe
Outis
Rikse
O-P
Tea-Rex
Konstantinus
Nigel
Michael